Tässä taas. Vielä reilu viikko pappani seurassa ja sitten pääsen palaamaan asuntooni Jämsänkoskelle. Ei sillä, että minulla olisi ollut tylsää pappani seurassa. Ei todellakaan, tosin tässä oppii näkemään vähän aika sitten valmistuneena lähihoitajana sen, millä kriteereillä nykyajan vanhuksien selviämistä kotioloissa mietitään ja mikä on se todellisuus, kun he viettävätkin loppuaikansa palvelutaloissa ja vastaavissa.
Tässä on etenkin tämän viikon aikana oppinut näkemään ja huomaamaan, miten tärkeä on osata tehdä painesidos turvonneeseen jalkaan myös vanhasta revenneestä lakanakankaasta ja miten kireälle sellaisen uskaltaa laittaa. Samoin myös alusastian olemassa olon sängyn vieressä huonosti liikkuvalla vanhuksella, jolla on sattunut ensimmäinen vahinko pissata housuunsa matkalla vessaan. ...Tässä tulee samalla ymmärrettyä se, miten tärkeän ja oleellisen päätöksen olen tullut tehneeksi viettäessäni asuntoni remontointiajan oman pappani kanssa, joka on suoraan sanottuna ollut sanoinkuvailemattoman kiitollinen tästä.
Ja mitä tulee edelleen näihin unelmiin, niin ainakin täällä mummolassa on toteutunut kuntoilun toteutuminen kuntopyörällä ajon myötä. Sitä on tullut poljettua useampana päivänä, tosin lisäämällä viime aikoina tehoja käyttämällä käsi- ja jalkapainoja pyöräilyn aikana. Siis suoraan sanottuna tullut tehtyä käsipainoilla monenlaisia liikkeitä samalla kun jaloissa ovat olleet jalkapainovastukset pyöräilemisen aikana. Tästä voi vain jatkaa kuntoilua jumppapallon ja vastuksien ja Bootcamp- harjoitusten kautta.
Ja kiitokset teille tähän astisista blogini lukijoille, että olette löytäneet nämä juuri aloittamani kirjoitukset. Olen suoraan sanottuna positiivisesti yllättynyt teidän tähän astisista blogini lukukerroista ja muistakaa kirjoitella kommenttejanne kirjoituksistanne aina, kun teistä siltä tuntuu, koska olen halukas kuulemaan ajatuksianne näistä kirjoituksistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti