Share this blog

tiistai 3. helmikuuta 2015

Ajatuksia luovuudesta

Kolmas teksti ja taas mennään. Ne jotka, minut tuntevat entuudestaan, tietävät että edellisten kirjoitusten rinnalla asiat vanhempien kanssa kärjistyvät toisinaan, mutta tämä tästä tarkemmasta selonteosta. Positiivisuus on aina ollut valttini, niin myös tälläkin kertaa. Ja kuten viime kirjoituksessani hivenen mainitsin, olen toisista huolehtijatyyppiä. 

Välillä vähän liikaa. Pitäisi miettiä enemmän omaa itseä ja lähteä toteuttamaan unelmat lähinnä itseä varten, ei toisia varten. Unelmia voi aina toteuttaa, mutta pitää muistaa, että muita lähimmäisiä ja vähän tuntemattomia kannattaa auttaa samaan aikaan kun toteuttaa omia unelmia ja toiveita, ei koskaan toisinpäin. 

Jaahas niihin omiin unelmiini tällä hetkellä. Ensimmäiseksi tulee hoitoalan työpaikan saanti, sellainen mukava paikka, jossa kehittää omaa osaamista ja työpaikan henkeiä. Työpaikka, joka on olemukseltaan avoin, joustava ja kannustava. Mitä vähemmän selän takana huutelemista ja toisten kautta pätemistä sen parempi. 

Työpaikka voisi olla myös avoin työntekijöiden taiteellisuudelle, kuten musiikki, tanssi ja piirtämiselle ja maalaamiselle. Mitä luovempi ja avoimempi hoitoilmapiiri työpaikalla on, sitä enemmän siellä viihtyvät niin asiakkaat kuin myös hoitajat, koska pääsevät kehittämään omaa taiteellista lahjakkuuttaan ja saavat myös muut innostumaan panoksestaan. Tästä jatketaan toisella kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti