Minulla on oikeus, sinulla ei

Viime kirjoituskerrastani on aikaa ja tälläkin kertaa yritän kertoa teille ajatuksiani lyhyesti ja tiivistetysti. Turha kuitenkaan pelätä, että karjalan murteella lyhennettynä, vaikka arvostankin näitä perinteitä omassa itsessäni. Ja asiaan.

Myönnän olevani vielä työttömänä ja Rhonda Byrnen kirjoihinkin olen saanut lisää syvyyttä lukemalla tämän Ruediger Schachen kirjan "Sydämen viisaus". Suoraan sanottuna kirja on suoraan kuin omista ajatuksistani ja ymmärryksestäni mitkä asiat ovat vaikuttaneet myös omaan elämääni. Oletko itse elämäsi johtaja, vai ovatko muut yrittäneet luvattasi johtaa elämääsi johonkin tiettyyn suuntaan omilla ajatuksillaan ja teoillaan sinua vastaan. Tässä tilanteessa ei välttämättä kaikki Rhonda Byrnen kirjojen ohjeet toimi kääntää selkänsä toimimattomille ihmissuhteille ja muille asioille. 

Vasta viime päivinä olen ymmärtänyt tehdä kymmenen kohdan tiivistelmää unelmistani nykyhetkestä tulevaisuuteen, joita olen jälkimmäisillä kirjoituskerroillani jatkojalostanut ja lisännyt omia tuntemuksiani asioiden etenemisestä. ...Ja vaikka tätä onkin tullut kirjailtua vasta muutama päivä, huomaan oman tyytyväisyyteni itseeni ja luottamukseni asioiden järjestymiseen kasvavan jokaisen unelman käsittelyn myötä. Vain minä olen asioiden toimimisen esteenä, mutta onneksi edesmenneet sukulaiseni antavat ohjeita, mitä milloinkin pitää tehdä ja mistä olla tyytyväinen ja kiitollinen minkäkin päivän aikana. Asiat etenee ja vaikeat ajat alkavat olla menneen talven lumia.

Monet ovat kuitenkin osanneet yhdistää minut viime aikoina Scoop.it kirjoitukseen vilpillisistä magneettikorumyyjistä. http://sco.lt/4hhk0n  kuin myös viimeisimpänä tähän päivitykseen http://bit.ly/1OFZZMK Perusteluna omalle toiminnalleni näen hoitoalan lait ja asetukset, jotka jo itsessään rinnastetaan kielletyiksi magneettikorututkimusten vaikutusten käyttämisestä mainontaan ilman hoitoalan koulutusta tai osallistumisena magneettitutkimusten toteuttamiseen ilman hoitajan tai lääkärin ominaisuutta. Nämä lait on mainittu listana jälkimmäisessä listassa..Korumyyntisivun normitiedot ovat asia erikseen, koska tulevat mm. Magnetix Wellnessiltä automaattisesti.

Kuka pätee arvioimalla ja kuka rakastamalla?

Vielä muutamalla sanalla viime kertaiseen kirjoitukseeni ja asioiden selviämiseen. Ensinnäkin tämä pikkuserkkuni ja minun väliseni tilanne on saanut lisää maustetta, kun nyt serkkujen tapaamisen aikana tulin olleeni tilanteessa, jossa sisareni puhui selkäni takana allekirjoittaneesta paskaa, yrittäen käännyttää serkkujamme hänen puolelleen, eikä kerta ole ollut takuulla ensimmäinen. 

Myönnän, että nyt tulee todella suoraa tekstiä allekirjoittaneen kohdalta, mutta jollei asioita tule maininneeksi ääneen julkisesti, on ihmisiä jotka tilanteesta kärsivät. ...Sanotaanko, että itsellä riittää niitä täysjärkisiä ihmisiä ympärillä, jotka edelleen jaksavat liputtaa myös omien ajatusten ja tekojen puolesta, vaikka itse olen välillä vähän hämilläni tilanteesta. 

No kaikilla tuntuu olevan nykyään mielipiteet ihmisistä ja asioista. Päätä kun ei voi pitää kylmänä, eikä omista mielipiteistä ottaa vastuuta, vaan huudella, että itsepä sanoit tai teit näin. Nykyihmisen ongelma monella tapaa. Et ole sitä, etkä tätä, koska ihmisillä ympärilläsi on mielipide sinusta, jota on pakko huudella ylt´ympäriinsä. Jos et ole sellainen, etkä tällainen tai tee näin, etkä näin, et ole mitään. No itsepähän näitä tällaisia ajatuksia kylvävät vastaavat asioista ja tilanteista omassa elämässään. Itse kun toimit syntipukkina ongelmillesi.

Takapakkia, mutta miksi?

Aiemmin on ollut puhetta unelmien toteuttamisesta ja toteutumisesta, mutta miksi kaikki eivät ole sujuneet kuin pitäisi. Jo viime kirjoituksessani tulin maininneeksi, että ihmisillä lähipiirini kanssa on ollut liian vahva mielipide ja ajatus itsestä, että siinä missä heidän pitäisi keskittyä omaan elämäänsä he keskittävät sen energian mm. allekirjoittaneesta juoruiluun.

Valitettava tosiasia meidän suomalaisten kesken tämä huomion kiinnittäminen toisten asioihin ja elämään, kuin omiin asioihin ja elämään. Sitä kuvitellaan saavuttavansa tietyt asiat ja olevansa muita parempia, kun saa näistä huudella omiaan toisten selän takana. Valitettavasti tämä lisää enemmän ongelmia ja epäsopua myös niille ihmisille, joiden kustannuksella nämä puheet toteutetaan. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että tämä on yksi syy sijaislasten määrään. Vanhemmat elävät 5- vuotiaan tasolla, vaikka todellinen ikä olisi 30-40 vuotta.

Valitettavasti tämä tilanne on tullut lapsuudesta asti esille siinä, että olen saanut käydä kouluni paikallisella ala-asteella useana vuonna samaan aikaan myös pikkuserkkuni kanssa, joka kuvitteli toisten pitävän hänestä omana itsenään. Toisin on käynyt ja yhteiset tuttavamme ja hänen kaverit toteuttivat koulukiusaamisen minua kohtaan hänen ajatustensa ja kommenttiensa innoittamina. Siis sukulaisestani tehtiin syntipukki omalle koulukiusaamiselleni, koska pikkuserkullani oli jutut kuin stand-up koomikolla. Mutta ainoa mitä voin edelleen hänestä sanoa, että nämä hänen käyttämänsä jutut ovat hänelle todellinen tavaramerkki ja hän on minulle edelleen yhtä rakas sukulainen kuin kaikki muutkin rakkaimmat sellaiset. Myönnetään, että sukulaisteni joukosta löytyy myös joitakin ns. "mustalampaita", mutta kukin tablaa tavallaan.

Tällä hetkellä tulevaisuuteni tuntuu valoisammalta, koska olen avoimin mielin käsitellyt menneet ongelmani ja jättänyt ne niiden ihmisten harteille, jotka niistä vielä vänkäävät. Minä jatkan eteenpäin oppaanani ja apunani liian aikaisin keskuudestamme poistunut serkku. 

Kiitos, olette ihania

Kiitos luottamuksestanne, jotka tätäki blogia olette lukeneet, vaikka viime kirjoituksestani on aikaa. Se ei tarkoita sitä, että en arvostaisi teitä, vaan omassa elämässäni sattuu ja tapahtuu asioita kaiken aikaa.

Ensinnäkin kun aiemmin mainitsin asioiden kärjistymisestä vanhempieni kanssa ja muusta, niin nyt olen saanut lisää ymmärrystä tilanteeseen, joka ei niinkään johdu siitä, että meillä keskinäiset kemiat eivät pelaisi, vaan siitä, että meidän ympärillä olevilla ihmisillä on aina ollut mielipide minusta ja lähimmäisistäni. Niin vahvoja mielipiteitä ja ajatuksia, joiden julkituonti on saanut heidät keskittymään enemmän meihin ja meidän asioihin kuin omaan elämäänsä. Tässä on kyse pikkupaikkakuntien ja kylien kirouksesta, jossa toiset ympärillä olevat ihmiset kuvittelevat tietävänsä meidän omat asiamme meitä itseämme paremmin.

Voitte kuvitella, miten huvittavalta tilanne toisinaan omissa ajatuksissa vaikuttaa, mutta myös miten itse pystyy näkemään asiat omien lähimmäisten ja sukulaisten silmissä. Tiivistetysti näin omalla kohdalla "Päätit sitten ajatuksinesi ja selityksinesi hankkia itsellesi huonon elämän ja potkut töistäsi." ja lähimmäisteni kohdalla "Vai, että takapuolta nuolemalla ja ystävää leikkimällä päätit sitten testata omaa onneas." Mitä tästä voimme oppia, kuten jo aiemmin mainitsin, lähimmäistä kannattaa auttaa, mutta ei koskaan oma lehmä katuojassa. Muita ajatuksiani ja päivityksiäni pääsette tästä lähtien tutkailemaan vasempaan laitaan ilmestyneestä Twitter- palkistani.

Uusi alku kunnostetussa asunnossa

Tässä on kotiuduttu taas asuntooni Jämsänkoskelle ja jos jo nyt pitäisi sanoa jotain, mikä täällä on remontin jälkeen parasta, niin tämä aivan mielettömän loistava laminaattilattia. Tässä kuvaa. Väri on loistava, toimii. Ja liikuntaan ja harrastuksiin, mitä täällä on tullut jo tehtyä, niin erilaisia kuntosarjoja, lähinnä jumppapallon päällä uudet 2 kg punnuksia apuna käyttäen.

Torstaista tähän päivään asti, sitä on tullut panostettua enemmän omaan elämään, kuin aiemmin on ollut mahdollista. Täytyy todellakin sanoa, että asuntoni uusi lookki, vaikkakin pintapuoliset muokkaukset ne todellakin vaikuttavat positiivisesti ja kannustavasti tekemään ja toteuttamaan omia unelmia ja miettimään uusia jo toteutuneiden tilalle. ...No ei vaiteskaan. Ainakin toteuttamaan nykyisiä unelmia ja muokkaamaan niiden lopputuloksia mahdollisimman omannäköisiksi ilman, että tällä kertaa olen valmis antamaan periksi niiden toteutumisesta.

Kosketinsoitin ja televisio olisivat vielä ihan mahtavat, mutta onneksi itselle on soitin hankittu, niin pienen paremman pintapuolisen siivoamisen jälkeen on järkevää sekin tuoda tänne. Pääsen soittelemaan iskelmämusiikkia Suomipopin ja rockin lisäksi naapurieni iloksi. Jos nyt totta sanotaan, niin paikallisista kuoroasioista on pitänyt joustaa ja menemättä tilanteisiin, missä voisi saada liikaa vastuuta kuoron asioista. Varsinkin nyt, kun oma asunto on Jämsänkoskella, ei kotikulmilla Länkipohjassa ja koska tällä hetkellä on tarkoitus keskittää ajatukset unelmien toteutumiseen, myös työpaikan saantiin, ei ylimääräisiin toissijaisiin asioihin, kuten liikaa aikaa vievät harrastukset. Mutta tässäpä tätä pohdintaa taas. 

Elämän jatkosuunnitelmat

Kuudes teksti ja taas tarina jatkuu. Ensimmäisenä pohdintana itseäni omaishoitajana ja onko minusta siihen. Kieltämättä tämän mummolassa oloni aikana on tullut taas ajankohtaiseksi kysymys olisiko minusta omaishoitajaksi. Oma ajatukseni ja käsitykseni asiasta on se, että ei ole. Ensinnäkin omaishoitajana olisin liikaa sidottuna pappani elämään ja selviytymiseen. Haluan ja tarvitsen kuitenkin enemmän aikaa olla ja toteuttaa omia unelmiani ja harrastuksiani, kuin pappani seurassa on mahdollista. Enemmän aikaa luovuudelle, asioiden tekemiselle ja järjestämiselle ja unelmoinnille, liikkeessä olemiselle. Asioiden tapahtumiselle ja järjestymiselle ajallaan, ei hätiköitynä ja miettimättä.

Tällä hetkellä asuntooni paluun jälkeen olisi tarkoituksenani jatkaa pohjatyötä tulevia musiikkiterapiaopintojani varten antamalla paikallisille ihmisille laulutunteja ja sitä kautta hyödyntää omaa kiinnostusta ja osaamistani alaa ja jatko-opintoja kohtaan. Suoraan sanottuna auttaa äänen kautta ihmisiä tuntemaan musiikin aikaan saamat värähtelyt kehossaan erilaisten äänen avaustyylien ja lauluasentojen kautta. Tästä minulla on hyviä kokemuksia ja esimerkkejä viimeisimmän lauluopettajani Maria Svanin kautta. ...Tosin hänen tunneillaan en suostunut kokeilemaan Alexander- tekniikkaa tuntien aikana. Joka tapauksessa minulla on jo nyt joitakin ideoita olemassa ja lisää tulee varmasti matkan varrella.

Ja vielä tähän musiikkiunelma- ajatukseen sen verran, että olen halukas esittämään keikoillani niin perusiskelmää humppamusiikista valsseihin, foxtrottiin, tangoihin, salsaan ja niin edespäin, mutta myös nykysuomipoppia ja rokkia. Suoraan sanottuna olen pienestä pitäen elänyt ja oppinut rakastamaan perustanssilavalla soitettua musiikkia, kiitos lapsesta alkaen olevan lavatanssitoiminnan, jossa olen itsekin päässyt vaikuttamaan. Ja kuten tästä blogistakin on pystynyt bongaamaan lempinimen "Lopo", niin myös hänen orkesteritouhujaan on tullut päästyä seuraamaan lukuisilla keikoilla. Loistava basisti, upea ja sydämellinen ihminen, siis tämä "Lopo" ja sanottakoon suoraan, että tämä kyseinen ihminen kuuluu rakkaisiin sukulaisiini. Mutta tästä on hyvä jatkaa seuraavissa kirjoituksissa.

Elämä jatkuu

Tässä taas. Vielä reilu viikko pappani seurassa ja sitten pääsen palaamaan asuntooni Jämsänkoskelle. Ei sillä, että minulla olisi ollut tylsää pappani seurassa. Ei todellakaan, tosin tässä oppii näkemään vähän aika sitten valmistuneena lähihoitajana sen, millä kriteereillä nykyajan vanhuksien selviämistä kotioloissa mietitään ja mikä on se todellisuus, kun he viettävätkin loppuaikansa palvelutaloissa ja vastaavissa.

Tässä on etenkin tämän viikon aikana oppinut näkemään ja huomaamaan, miten tärkeä on osata tehdä painesidos turvonneeseen jalkaan myös vanhasta revenneestä lakanakankaasta ja miten kireälle sellaisen uskaltaa laittaa. Samoin myös alusastian olemassa olon sängyn vieressä huonosti liikkuvalla vanhuksella, jolla on sattunut ensimmäinen vahinko pissata housuunsa matkalla vessaan. ...Tässä tulee samalla ymmärrettyä se, miten tärkeän ja oleellisen päätöksen olen tullut tehneeksi viettäessäni asuntoni remontointiajan oman pappani kanssa, joka on suoraan sanottuna ollut sanoinkuvailemattoman kiitollinen tästä.

Ja mitä tulee edelleen näihin unelmiin, niin ainakin täällä mummolassa on toteutunut kuntoilun toteutuminen kuntopyörällä ajon myötä. Sitä on tullut poljettua useampana päivänä, tosin lisäämällä viime aikoina tehoja käyttämällä käsi- ja jalkapainoja pyöräilyn aikana. Siis suoraan sanottuna tullut tehtyä käsipainoilla monenlaisia liikkeitä samalla kun jaloissa ovat olleet jalkapainovastukset pyöräilemisen aikana. Tästä voi vain jatkaa kuntoilua jumppapallon ja vastuksien ja Bootcamp- harjoitusten kautta. 

Ja kiitokset teille tähän astisista blogini lukijoille, että olette löytäneet nämä juuri aloittamani kirjoitukset. Olen suoraan sanottuna positiivisesti yllättynyt teidän tähän astisista blogini lukukerroista ja muistakaa kirjoitella kommenttejanne kirjoituksistanne aina, kun teistä siltä tuntuu, koska olen halukas kuulemaan ajatuksianne näistä kirjoituksistani.

Lisää pohdintaa

Neljäs teksti ja taas mennään. ...Ja miten mennään? Kohtuullisesti. Nyt alkaa jo tottumaan tähän evakkoaikaan mummolassa ja tietyt asiat alkaa hoitumaan myös rutiinilla. Papan turvonneeseen jalkaankin on tullut saatua laitettua paineside vanhasta lakanasta. Eli jotain hyötyä on viimeksi saamastani hoitoalan koulutuksesta.

Ja muutamalla sanalla minusta ja näkemyksestäni itsestäni tällä hetkellä. Pääasiassa olen avoin, positiivinen ja suvaitsevainen, mutta jos ihmiset ympärilläni pyrkivät saamaan minut pikkusormensa ympärille peittääkseen todellisen luonteensa, minä osaan heittäytyä vastahankaan välinpitämättömäksi, en samalla tavalla aktiiviseksi ihmiseksi. Mieluummin seuraan sivusta missä vaiheessa ympärilläni olevat ihmiset ymmärtävät pätevänsä asioissa ja tilanteissa, jotka eivät ole heitä itseään. Siis mieluummin viihdyn ihmisten kanssa, joilla on tietty päämärä ja ovat sinut itsensä kanssa tavoitellessaan unelmaansa ilman pätemistä asian kanssa, tai muulla tavoin toisten tunteiden kanssa leikkimistä.

Ja sitten seuraavaan unelmaan. Olen pitkään halunnut tehdä musiikista ammatin ja yhdistää sen hoitoalaan. Musiikkiterapeuttina tämä onnistuu. Rakastan nimittäin monen tyylisen musiikin kuuntelemista, pianolla/ kosketinsoittimella soittamista (viime aikoina yrittänyt panostaa myös vapaaseen säestykseen), laulamista (lähinnä suomen kielellä), laulun tekstien kirjoittamista ja niiden säveltämistä ja jossain määrin myös tanssimista peruslavatanssien muodossa. Voin siis sanoa tykkääväni kuunnella niin klassista, iskelmää, poppia, rockia kuin myös jonkun verran hevimusiikkia. Tästä jatkuu.

Ajatuksia luovuudesta

Kolmas teksti ja taas mennään. Ne jotka, minut tuntevat entuudestaan, tietävät että edellisten kirjoitusten rinnalla asiat vanhempien kanssa kärjistyvät toisinaan, mutta tämä tästä tarkemmasta selonteosta. Positiivisuus on aina ollut valttini, niin myös tälläkin kertaa. Ja kuten viime kirjoituksessani hivenen mainitsin, olen toisista huolehtijatyyppiä. 

Välillä vähän liikaa. Pitäisi miettiä enemmän omaa itseä ja lähteä toteuttamaan unelmat lähinnä itseä varten, ei toisia varten. Unelmia voi aina toteuttaa, mutta pitää muistaa, että muita lähimmäisiä ja vähän tuntemattomia kannattaa auttaa samaan aikaan kun toteuttaa omia unelmia ja toiveita, ei koskaan toisinpäin. 

Jaahas niihin omiin unelmiini tällä hetkellä. Ensimmäiseksi tulee hoitoalan työpaikan saanti, sellainen mukava paikka, jossa kehittää omaa osaamista ja työpaikan henkeiä. Työpaikka, joka on olemukseltaan avoin, joustava ja kannustava. Mitä vähemmän selän takana huutelemista ja toisten kautta pätemistä sen parempi. 

Työpaikka voisi olla myös avoin työntekijöiden taiteellisuudelle, kuten musiikki, tanssi ja piirtämiselle ja maalaamiselle. Mitä luovempi ja avoimempi hoitoilmapiiri työpaikalla on, sitä enemmän siellä viihtyvät niin asiakkaat kuin myös hoitajat, koska pääsevät kehittämään omaa taiteellista lahjakkuuttaan ja saavat myös muut innostumaan panoksestaan. Tästä jatketaan toisella kertaa.

Lisää ajatuksia

Tästä jatkuu. ...Ja alkuun vielä kuvitusta, eli kuva asuntoni vesivahinkoalueelta. Täytyy sanoa, että luojan kiitos, olin paikalla tämän alkaessa ja hivenen mietin aiemmin, mitä tekisin tai miten menettelisin, jos vesivahinko sattuu omalle kohdalle. No nyt on sitten omat kokemukset asiasta. Onneksi olin paikalla, enkä Länkipohjan maisemissa tai jossain muualla tämän alkaessa.

Ja kuten jo mainitsin, niin olen tällä hetkellä mummulassa evakossa seuranani siirtokarjalainen pappani, mummo nukkui pois menneen syksyn aikana. Voitte siis kuvitella, että täällä on välillä pienoista tahtojen taistoa, kun iäkäs pappani kuvittelee polvileikkausten jälkeen kykenevänsä ulkohommiin ja moneen muuhun askareeseen. Onneksi lääkärin sana vaikuttaa autolla ajelemiseen, eli autolla ajelu jää minulle.

...Ja mitä näistäkin asioista pystyy tässä vaiheessa ajattelemaan, ainakin sen, että oppia ikä kaikki. ...Kyllä juu, pää kylmänä pystyy venymään aika hyvin, mutta pitää muistaa myös miettiä omaa elämää remontin jälkeen. Miettiä ja tehdä omaa elämää koskevia ratkaisuja, unelmoida ja toteuttaa ne asiat, minkä toteutus tällä hetkellä onnistuu. Pakko myöntää, että välillä ontuu tämä ajatus, mutta pääasiassa toteutuu hyvinkin kiitettävästi.

Jostain se on alotettava

Jaahas, jostain päin pitäisi aloittaa tämä blogi, joten tässäpä nyt jotain. Ensinnäkin tämä vuosi on alkanut aikamoisella härdellillä, olen nimittäin tällä hetkellä evakossa mummolassa Länkipohjassa Jämsänkosken asuntoni vesivahingon takia. Heräsin tässä viime vuoden puolella yksi aamu siihen, että katosta tuli vettä ja asunnossani oli ihan hirveä lemu. Katon veden tulo kuulosti lähinnä siltä, että asunnossani olisi ollut alivuokralaisena joku pien' eläin. Onneksi näitä kiinteistön huoltoja hoitaa Jämsässä ammattitaitoiset immeiset, joten remontin alkukin on sujunut ihan hyvää vauhtia.

Mitäs muuta voin näin lähtökohtaisesti kertoa elämästäni tällä hetkellä, seuraavaksi varmaan sen, että itsellä on ollut kova vuosi takana, kun serkku oli yksi viime pääsiäisenä Jämijärvellä kuolleesta 8:sta laskuvarjohyppääjästä. Ei tällaista tietoa osannut ottaa vastaan missään tilanteessa, mahdottomuus alkuun ymmärtää koko tilannetta. Onnettomuudesta seuraavasta aamusta lähtien tilanne kuitenkin alkoi joiltakin osin helpottua ja selkeytyä, kun tämä kuollut serkku otti minuun yhteyttä ajatuksen tasolla juuri kun söin aamupalana ruisleipää ja kahvia ja kysyi minulta, voinko selvittää miksi hänestä on luut jäljellä, kun pitäisi ollaa muualla.

Olihan tuo epätavallinen tilanne ymmärtää, että kyseessä oli todellakin oma serkku, mutta ei kuitenkaan ensimmäinen edesmenneen yhteydenotto. Ensimmäinen tapahtui jokunen vuosi aiemmin, kun olin ensin vienyt kynttilän pappani vanhempien haudalle. Pappani isä oli siis ensimmäinen edesmenneen yhteydenotto minuun ja muistan tuon tilanteen, kun yhtenä iltana luin sängyssäni kirjaa, tunsin että joku yrittää ottaa minuun yhteyttä ajatuksen tasolla. Tuo edesmennyt ihminen esittäytyi itsensä pappani isäksi ja kiitteli minua kynttilän viemisestä haudalleen, vaikka ei tunne minua.

Tässä riittää tekstiä näin alkuun. Mielestäni ihan hyvä aloitus tälle blogille. Toivottavasti te lukijat nautitte näistä kirjoituksista ja ne antavat teille yhtä paljon, kuin myös minulle.