Share this blog

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kiitos, olette ihania

Kiitos luottamuksestanne, jotka tätäki blogia olette lukeneet, vaikka viime kirjoituksestani on aikaa. Se ei tarkoita sitä, että en arvostaisi teitä, vaan omassa elämässäni sattuu ja tapahtuu asioita kaiken aikaa.

Ensinnäkin kun aiemmin mainitsin asioiden kärjistymisestä vanhempieni kanssa ja muusta, niin nyt olen saanut lisää ymmärrystä tilanteeseen, joka ei niinkään johdu siitä, että meillä keskinäiset kemiat eivät pelaisi, vaan siitä, että meidän ympärillä olevilla ihmisillä on aina ollut mielipide minusta ja lähimmäisistäni. Niin vahvoja mielipiteitä ja ajatuksia, joiden julkituonti on saanut heidät keskittymään enemmän meihin ja meidän asioihin kuin omaan elämäänsä. Tässä on kyse pikkupaikkakuntien ja kylien kirouksesta, jossa toiset ympärillä olevat ihmiset kuvittelevat tietävänsä meidän omat asiamme meitä itseämme paremmin.

Voitte kuvitella, miten huvittavalta tilanne toisinaan omissa ajatuksissa vaikuttaa, mutta myös miten itse pystyy näkemään asiat omien lähimmäisten ja sukulaisten silmissä. Tiivistetysti näin omalla kohdalla "Päätit sitten ajatuksinesi ja selityksinesi hankkia itsellesi huonon elämän ja potkut töistäsi." ja lähimmäisteni kohdalla "Vai, että takapuolta nuolemalla ja ystävää leikkimällä päätit sitten testata omaa onneas." Mitä tästä voimme oppia, kuten jo aiemmin mainitsin, lähimmäistä kannattaa auttaa, mutta ei koskaan oma lehmä katuojassa. Muita ajatuksiani ja päivityksiäni pääsette tästä lähtien tutkailemaan vasempaan laitaan ilmestyneestä Twitter- palkistani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti